Sillä välillä kun olimme reissussa, meidät suomalaiset valittiin maailman onnellisimmaksi kansaksi. Vähän hämmästyin, niin paljon kun me täällä urputamme. Veti silti hiljaiseksi ja kiitolliseksi. Maapallon kiertäminen laittoi miettimään. Vaatimattomissa olosuhteissa elää iloisia ihmisiä, jotka porskuttavat elämässään eteenpäin niin hyvin kuin olosuhteet sallivat. Jopa talouspakotteiden ja neukkihistorian jähmettämässä Kuubassa musiikki raikuu, ihmiset ovat energisiä ja arki sujuu tavalla tai toisella luovien, poliittisia sankareita yhä palvoen.

Siellä missä kodit ovat pieniä ja pimeitä, elämä levittäytyy päiviksi ja illoiksi kaduille. Koti näytti olevan lähinnä nukkumista varten. Alla oleva kuva on kotikulmiltamme Valparaisosta Chilestä. Kun ilmanala sallii, ei kodin tarvitse rajoittua neljän seinän sisälle, vaan sohva voi mainiosti olla myös kadulla. Harmaa seinä on aaltopeltiä, mutta punaiset on värikoodattu!

Ensimmäinen pysähdyspaikkamme Kathmandu laittoi maailmankirjat uusiksi. Kun ihmisiä on neljä miljoonaa, elämä levittäytyy myös katoille. Niillä kasvatetaan kukkia, loikoillaan ja pyykätään. Nepalilainen kodinhoitohuone poikkeaa jonkin verran meikäläisestä vai mitä mieltä olette?

Nepalissa ällistytti siisteys ja täydellinen roskattomuus. Alla kuva pienestä vuoristokylästä Annapurnan juurella, jossa kodit olivat lievästi sanoen vaatimattomia, mutta kujia lakaistiin joka päivä, matot tuulettuivat ja pyykit liehuivat tuulessa.

Vältimme persoonattomia hotelleja ja asuimme monessa Airbnb-kodissa, joista suosittelemme ehdottomasti sellaisia, joissa omistaja itsekin asuu. Kokemus on jotain aivan muuta. Erikoisin ehkä ikinä näkemämme koti oli Japanin Oisossa. Se oli rakennettu laivan muotoon. Oli kerroksia, kierreportaita, aulaa kiertäviä parvia, musisointisali, savuttava kamiina, ala-aulassa koira ja välillä vuohi, värejä, matkamuistoja, pikkuesineitä, taidetta ja ylinnä kaareva vintti, jossa me yövyimme. Eristykset eivät ole missään suomalaista luokkaa, joten kun aaltopeltikatolle satoi, meteli oli korviahuumaava. Oli tietysti myös kylmä. Nukuin ensimmäistä kertaa kuumavesipullo jaloissa, ja se muuten toimii!

Näimme monenlaisia koteja slummeista palatseihin ja vieläpä mielikuvituksen luomia hobittikoteja Hobbitonissa Uudessa-Seelannissa. Jos on yhtään sormustenherrafani, kokemus on järisyttävä. ’The Shire’ on yhtä maaginen kuin elokuvissa. Alla Bilbon koti, jonka ovenkarmiin Gandalf lyö päänsä.

Koteja on maailmalla moneen lähtöön, miljardeja. Ehkä meidän ei pitäisi antaa trendien päättää, miltä omamme näyttää, vaan päättäisimme ihan itse?