Valitsin Hangon Majakkaan juuri seitsemän keittiötä yhteen syssyyn. Huhhuh. Taidan olla hidas valitsija, kesti nimittäin neljä tuntia. Ei ehkä kuulosta kovin raskaalta mutta on. On huomioitava rakennuksen tyyli. On huomioitava toistaiseksi tuntemattomien ostajien maku (!). Ei voi ampua yli. Eikä olla tylsä. Täytyy seurata trendejä muttei saa olla niiden vanki. Entä jos joku haluaisi tietyn asunnon, mutta olenkin pilannut sen vaaleansinisellä jääkaapilla? Yritin vaientaa sisäisen epäilijäni ja ajatella, että jollen tämän talon kanssa uskalla, koska sitten?

Kokemus on osoittanut, että suurimmat ihastelun huokaukset tulevat aina keittiöille, joissa on poikettu kauniista mutta turvallisesta valkoisesta. Tällä periaatteella päätin ratsastaa, ja aloin löytää jännittäviä yhdistelmiä. Jään kuitenkin kilometrien päähän tuttavaperheestä, joka päätti todella irrotella ja sisustaa Hanko-kodin, josta Peppi Pitkätossukin olisi kateellinen. Heidän logiikkansa on pettämätön: kun varsinaisessa kodissa mennään tyylikkäällä espoolaisharmaalla, laitetaan Hangossa ranttaliksi! Viikonloppukodin valintoihin ei ehdi edes kyllästyä.

Muutenkin voisimme ottaa mallia muualta maailmasta ja käyttää taloissamme ja kodeissamme hieman vivahteikkaampaa väripalettia kuin viittäkymmentä harmaan sävyä. Ei tarvitse mennä Afrikkaan tai Intiaan saakka värejä löytääkseen, löytyy niitä Euroopastakin. Lontoo Notting Hilleineen tai Cinque Terre Italiassa saavat huokailemaan ihastuksesta.