Minulla on tuhat sisustuslehteä. No ei ehkä ihan mutta paljon. Ja alan kirjoja. Ja niitä tulee koko ajan lisää. Toki joskus jostain luovunkin mutta suhteessa 20:1. Ne vievät tietysti myös jonkin verran tilaa…

Morkkikseni poistui, kun yhtenä päivänä oivalsin, että sisustuslehdet ovat minulle ammattikirjallisuutta. Eikä mitään kertakäyttökamaa – samat lehdet saa plärätä uudestaan, kun edessä on seuraavan talon facelift-operaatio. Olen tullut siihen tulokseen, että jopa 10 vuotta vanhat lehdet ovat vielä käyttökelpoisia, kun ideoita haetaan.

Lehdistä ei myöskään tarvitse paljon maksaa, ellei halua niitä uunituoreena. Jo muutaman kuukauden ikäisinä niitä myydään kirpputoreilla eurolla tai kahdella. Toukokuun Avotakka oli ostettava ihan tuoreeltaan, koska siinä on meistä pieni juttu 🙂 Ilahdutti, kun toimittaja oli valinnut sivuiltamme Villa WeeCeen kuvan, jota moni ei edes tiedä, kun se on nykyään ihan piilossa.

Vespakuvasta kiitos Anna Piiroiselle, joka tuli kauniina kesäpäivänä Fredsin kohdalla vastaan ja nappasi kuvan kännykällään.