Kyllä, löytyy helpompiakin tontteja rakentaa kuin tämä kallioinen rinne. Mutta lopputulos on jännittävä, etenkin kun astuu asuntoihin sisään.
Vuonna 2014 valmistunut porrastettu talo nimettiin Villa Blåbäriksi, koska kaikki näkevät sen sinisenä paitsi Elina, jonka mielestä talo on harmaa. Ja kun Hangossa ollaan, ruotsinkielinen versio oli suomenkielisistäkin asukkaista parempi. Arkkitehtimme oli aina halunnut piirtää siniovisen talon, joten myös hänen toiveensa toteutui. Talo on kuin herrankukkarossa keskellä Hangon vanhaa keskustakorttelia. Sisääntulopiha ja terassit ovat etelä-lounaaseen. Pohjoispuolen ranskalaisilta parvekkeilta on kauniit näkymät vanhalle Emigranttihotellille ja puistomaiselle palokujalle.
Tämäkin talo lämpiää maalämmöllä. Pihakivetys on ilmeeltään vihreä, sillä se tehtiin reikälaatoista, joiden väliin kylvettiin ruohoa. Peruspuskien sijaan istutimme pihaan marjapensaita. Seuraavassa kohteessamme oli pensaita ja komea rodo, jotka olisivat jääneet rakennuksen alle. Nyt ne saivat turvapaikan Villa Blåbärin puutarhasta.
Hangon historia on vahvasti läsnä. Kun lämpöputkia vedettiin pohjoispuolen palokujaa pitkin, kaivauksissa löytyi sodanaikainen käsikranaatti. Paikalla oli äkkiä niin poliisi kuin palokuntakin. Löysimme myös pari puhkiruostunutta sotakypärää. Ne tunnisti venäläisiksi naapurimme Herbert.
Talon edessä seisova satavuotias mänty kävi raivokkaan taistelun olemassaolostaan kaivinkoneita ja telineitä vastaan. Männyn puolustusasianajaja Elina varoitti, että jos puuvanhukselle tapahtuu jotain, hän ei tule Hankoon enää koskaan. Mänty voitti.