Salaisen puutarhan ympäröimä historiallinen Piparkakkutalo valmistui Hankoon 1909. Sen rakennutti helsinkiläinen liikemies Uno Staudinger huvilakseen. Arkkitehtina toimi rakennusmestari A.L. Vuoristo. Helsingissä Staudinger rakennutti kodikseen Eirassa sijaitsevan kauniin jugendtalon Villa Johannan sekä alun perin sairaalaksi suunnitellun Villa Ensin. Talot nimettiin perheen naisten mukaan: Johanna Fredrika o.s. Bergman oli hänen vaimonsa, Ensi Johanna ainut tyttärensä. Perheen kaunis hauta heitä kolmea esittävine patsaineen löytyy Helsingin Hietaniemestä.
Vuosina 1945-70 talon omisti satamakapteeni Arnold Napoleon Nyström, joka teki siitä talviasuttavan. Nyströmin aikana puutarha eli ennennäkemätöntä loistoaan. Hänen leskensä Signe myi talon sittemmin Hangon kaupungille, ja puutarha pääsi villiintymään. Suuri muutos tapahtui, kun legendaarinen teollisuusneuvos Aarne Manner osti Piparkakkutalon kaupungilta 1979. Kaikkien pedanttien isänä tunnettu Manner remontoi taloa ja puutarhaa viisi vuotta, ja lopputulos oli satumainen suihkulähteineen, tykkeineen, valoineen, hisseineen ja käsittämättömine puutarhoineen. Vaikuttaa siltä, että joka toisella yli nelikymppisellä hankolaisella on oma Manner-tarinansa kerrottavanaan.
Valtavassa kellarikerroksessa oli Aarne Mannerin henkilökohtainen konepaja, jossa hän kehitteli keksintöjään. Kellari oli pomminkestävä, ja sieltä löytyi sähkökatkojen varalta jopa oma aggregaatti. Herra teollisuusneuvos ei jättänyt mitään sattuman varaan. Kellarissa on saunan lisäksi edelleen myös "Korsu" eli takkahuone, jonka mustaa takkaa koristaa Suomen Leijona. Korsun seinät voisivat kertoa tarinan jos toisenkin, jos osaisivat puhua.
Aika teki kuitenkin jälleen tehtävänsä, ja talo oli tyhjillään, kun ostimme sen. Taas oli perusteellisen remontin aika. Ei siksi, että jokin paikka olisi ollut huonossa kunnossa, Mannerille kun kelpasi vain priima. Mutta ihana talo oli tullut taas uuden elämänvaiheen eteen, eivätkä tummanvihreät retrolattiat ja muoviset linnanneitotapetit enää innostaneet.
Piparkakkutalosta muokattiin kaksi asuntoa, pienempi yläkertaan ja vinttiin, isompi alakertaan. Porasimme maalämmön, kaadoimme seiniä, laajensimme oviaukkoja, poistimme kellarista yläkertaan kulkevan kerrostalohissin, otimme esiin iloksemme löytyneet satavuotiaat tiiliseinät. Entisöimme vanhat ovet ja teetimme uudet ikkunat vanhan mallin mukaisiksi. Museoviranomaiset antoivat luvan lisätä ikkunoita merenpuoleiseen päätyyn ja olivat samaa mieltä siitä, että lopputulos on nyt tasapainoisempi. Harmaavarpusen väritys palautettiin okran keltaiseksi.
Piparkakkutalon puutarhassa on ihmeellinen kivinen torni "Jussila", josta löytyy roomalaisin kivikirjaimin rakennusvuosi 1910. Uno Staudingerin tytär Ensi kävi talossa vierailulla 1982 ja kertoi nimen tarinan. Vanhemmat odottivat poikaa, mutta tyttö tuli. Niinpä tornille ja itse asiassa koko tilalle annettiin nimeksi Jussila, koska poika olisi nimetty Jussiksi. Tornin huipulla oli alun perin lipputanko, mutta se kaatui myrskyssä. Nyt siellä pyörii Mannerin suvun tuuliviiri. Jussilaan sopii viedä vieraat skoolaamaan ja katsastamaan maisemia. Tai hipsiä yksin, kirja ja viinilasi kädessä.
Manner rakensi tontin takanurkkaan autotallin. Me teimme siitä ihanan piilopirtin, joka sai nimekseen Gömman.