Villa Valion tontilla sijaitsi alunperin kaunis hirsitalo, jonka Tarvasjoelta Hankoon muuttanut hevosmies ja ajuri Kustaa Mattila rakensi 1905 suurelle perheelleen. Mattiloiden lisäksi talossa asui vuokralla pari muutakin perhettä. Punatiilisessä piharakennuksessa oli talli, liiteri ja käymälä. Näkyvä ja aikaansaava Mattila valittiin Hangon kaupunginvaltuustoonkin. Elämä vaati kuitenkin veronsa. Mattilan kymmenestä lapsesta vain kuusi selvisi aikuisiksi.
Kun Suomesta alettiin viedä voita Englantiin, käytiin keskustelua, tapahtuisiko se Hangosta vai Turusta käsin. Hanko veti pitemmän korren lähes jäättömänä pysyvän satamansa ansiosta. Voin säilyttämistä varten satamaan rakennettiin 1909 graniittinen Voimakasiini, joka seisoo yhä tukevasti paikallaan. Jotta voinvienti saatiin organisoitua ja laatu varmistettua, perustettiin Voinvienti-osuusliike Valio, joka osti ajuri Mattilan talon ensimmäiseksi pääkonttorikseen. Bisnesmiehenä Mattila suostui luopumaan rakentamastaan talosta ja osti perheelleen huvilan Pitkäkadulta. Vuonna 1922 Valion pääkonttori siirtyi Helsinkiin, koska puhelinyhteydet Hankoon olivat huonot. Hangossa toiminta jatkui vientikonttorina vuoteen 1932 saakka.
Jatkosodan aikana talossa toimi saksalaisten komendatuuri. Muonituksesta vastasi saksalaissotilas, jolla oli tapana antaa lapsille suklaata. Mies jäi kiinni trokattuaan ruokaa puutteessa eläville hankolaisille. Juhannuksen kynnyksellä 21.6.1943 hän tuikkasi talon tuleen. Tuli levisi naapuritaloon, nykyiseen Villa Gretaan. Vastapäisen Fredin talon ikkunat paukkuivat kuumuudesta rikki. Saksalaissotilas käveli Silversandiin ja päätti päivänsä metsässä.
Punatiilinen piharakennus selvisi tulipalosta, ja se muutettiin myöhemmin omakotitaloksi. Sen olisimme mielellämme säilyttäneet, mutta talo oli homeessa. Kun raivasimme tonttia, nurmen alta kadun varresta löytyi vanhan päärakennuksen perustukset. Eihän tuli tietenkään maan alle yltänyt.
Yhteinen puutarha talon takana on upeampi kuin kadulta katsellessa ymmärtääkään. Sieltä löytyy vanhoja lehmuksia, siperianhernepensaita, omenapuu, kalliota, pensaita, ruusuja ja pioneja, jopa vanhanajan romanttinen syreenimaja. Puretun pihatalon punatiilet reunustavat kävelypolkuja.